Pitäis vissiin kirjotella taas, mutta ei oo oikein luistanu. Tämä viikko on mennyt miettiessä, mitä tekisin sen opiskelijan kanssa. Onneksi sain ajatukseni järjestykseen ja nyt voin taas hyvillä mielin lähteä iltavuoroon. Saan nyt harjoitella taas iltavuoron ja huomisen aamuvuoron rauhassa, opiskelija kun tulee vasta maanantaina taas töihin. Nyt oon saanu nukuttuaki paremmin ku sain nuo ajatukseni järjestykseen. Meinas jo karata ihan kokonaan käsistä jo, mutta selvisin siitäkin, taas.

Keskiviikko menikin sitten siivoillessa kämppää, seuraavana päivänä kun on partylite -kutsut. Kutsut meni vallan mainiosti. Paikalla ei ollut muita kuin sukulaisia. Mutta sitä hauskempaa meillä kyllä oli, ja minulla oli kolme ennakkotilaustakin, niin myynti meni päälle 400 euron, olen erittäin tyytyväinen.smiley Voin siis sanoa, ettei ollut turha homma järjestää nuo kutsut, vaikkei monet päässeetkään paikalle. Tätini sitten otti kutsut heinäkuulle, joten sinne seuraavaksi. Torstaina kävin myös työpaikalla katsomassa, oliko siellä tapahtunut mitään. Yksi asukas oli mennyt sairaalan puolelle, oli niin huonossa kunnossa parin viikon takaisen kaatumisen jälkeen.

Perjantai...
Aamupäivä meni hyvin ilman mitään sen suurempia ärsytyksiä. Kävin taas työpaikalla viemässä partylite esitteet sinne ja kesän tarjoukset, jos joku haluaa vielä tilata. Maanantaihin asti on aikaa. Sain myös tietää että tämä nimeltä mainitsematon asukas oli lähtenyt kaupunkiin sairaalaan kuvauksiin, kun yritetään etsiä syytä niin nopeasti alentuvaan kuntoon. Saa nähä milloin tulee takaisin. Iltapäivästä tein sitten ruokaa ja söin siinä. Kuitenkin rupesi mielessä kutkuttelemaan jokin ajatus että alkaa suututtaan.

Ukko tuli töistä ja sanoi saman tien lähtevänsä käymään mummulassa. Lähti sinne. Sanoin hänelle että käy kaupassa ostamassa sitä ja tätä. No, hän tuli melkein heti takaisin kun isovanhemmat ei ollu kotona, eikä se ollu kaupassakaan käyny ku oli kuulema nii hirveästi porukkaa. Aikoi käydä myöhemmin kun käy mummulassa, kunhan he ovat kotona. Ukko lähti uudestaan ja ajattelin et jaa, sitä ollaan taas niinku yksin. Oon ollu vapaalla tiistaista asti ja oon saanu melkeinpä joka päivä olla yksin nii ei oikein napannu enää. Ja tiesin että ukko lähtisi tänä päivänä vanhempiensa luokse ja minä en pääse kun minun täytyy töihin lähtä. Ukko tuli sitte ja olihan se käyny kaupassa, ei vaan ollu ostanu mitään, mitä pyysin nii sillon alko suututtaan jo todenteolla. Ja ainoat pikkuasiat mitä pyysin illan aikana tekemään niin ei niitäkään tehny. Kyllä otti päähän niin hirveästi että linnottauduin sitte makuuhuoneeseen lukemaan aku ankkoja enkä puhunu ukolleni enää illan aikana mitään. Olkoot omassa rauhassa ku ei kerta voi edes pieniä palveluksia tehä minulle, kun mitä taas siivoan 113 neliön huushollin hänelle ja pesen pyykit ja piän muutenki paikkaa pystyssä. Myös ennen töihin lähtöä ja töistä tultuani. Ukkoni taas ei voi tehdä mitään töistä tultuaan koska on niin väsynyt. Saatikka että se mitään tekis ennen iltavuoroon lähtöä, muutaku sotkee paikat ja jättää lautaset sohvalle mätäneen ja ties mitä...

Ukko lähti aamulla sitte vanhempiensa luokse ja minä jäin nukkumaan. En tiiä millon tulee takaisin, enkä tällä hetkellä halua edes tietää. Pitää taas saada koota vähä ajatuksia että tämä armoton vitutus lähtis pois, ja sais jotain kehitettävää tehtyäkki vielä tänä päivänä ennen töihin lähtöä. Saa nähä saako näitä ajatuksia koottua ennenku töihin lähtee. Ja jos töissä vielä vastustaa nii en tiiä mitä teen. Sulkeudun johonki vessaan enkä tuu koko iltana ulos sieltä. No, toivottavasti ei kuitenkaan. Vähä mietityttää kuitenki tuo iltavuoro ku oon kolmannessa kerroksessa ja vieläpä yksin... Enkä oo ikinä ennen tehnyt iltavuoroa siellä, nii saa nähä miten seki menee. Onneksi eilen sanoivat, että ei se maata kaatavaa oo jos ei ihan kaikkea muista tehdäkkään. Mutta oishan tuo nyt ihan kiva ettei heti tuu sanomista.