Olen taas jälleen kerran ollut sairaana, joten en ole jaksanut edes tänne kirjoitella. Mutta siis, viime torstaina menin normaalisti töihin. Aamukahvia juodessani oloni tuntui vähän huteralta ja mittasin töissä sitten lämmön nii kappas vaan, sehän oli 37,2. Tuumasin työkavereille, että taidan lähteä kotiin sairastamaan, kun töissä minua ei oikeastaan tarvittu. No, siine sitte kuume rupes pikkuhiljaa nouseen päivän mittaan ja otin 600 buranan. Jossain vaiheessa iltapäivää rupes tulemaan hengenahdistusta ja otin normaalisti avaavaa lääkettä, jota minulla tarvittaessa on flunssan aikana oleviin hengenahdistuskohtauksiin. No, sepä ei sitten auttanutkaan ja vasempaan keuhkoon rupesi pistämään sekä sisään että uloshengittäessä. Säikähdin tietenkin että nytkö tässä lähtö tuli kun yksin kotona olin. Ei muutaku soitin 112 ja tilasin ambulanssin kun en muutakaan keksinyt.

Tuntui että se ambulanssin tulo kesti ikuisuuden, mutta lopulta näin, että keltainen vilahti talon pihalle. Avasin oven ja huomasin että kappas, entinen lapsuusajan kaverini seisoi nokan eessä. Se oli työvuorossa justiin ja tuli sitte kuskin kanssa siihen ja kyseli, että mikä on hätänä. Eihän siinä muu auttanut ku lähtä sitte terveyskeskukseen, ambulanssissa tehtiin kaikki normaalit toimenpiteet mitä nyt yleensä tehdään, kuumekkin oli melko korkealla, vaikka olin tuntia aikaisemmin ottanut sen buranan.

Tk:een päästyäni minulle pistettiin saturaatiomittari heti sormeen ja siitä näki myös pulssin, pulssi oli toisella sadalla ja mietin että nyt ei oo kyllä kaikki kunnossa. Minusta otettiin verikokeet heti ja ambulanssimiehet (mies ja nainen) olivat kanssani vielä, niin ei tarvinnut yksin olla. Heillä riitti onneksi huumoria ja itselläkin oli huumori tallella vaikka en ollut parhaimmassa kunnossa. Heti kohta sen jälkeen pääsin sitten keuhkokuviin. Lääkäri epäili että minulla olisi jälkitautina tullut keuhkokuume. Sen jälkeen ottivat vielä EKG:n mutta mitään ei löytynyt. Pistokseen ei löytynyt mitään, mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Olisivat ottaneet minut osastolle tarkkailuun, mutta en halunnut jäädä sinne, vaan sanoin että pärjään kyllä illan kotonakin, kun mies tulee töistä.

Perjantaina kuume olikin sitten jo päälle 39 taas ja aivan kauheat kivut ja muutenkin hirveä olo, ei pystynyt syömään eikä nukkumaan, aivan kauheaa. Viikonlopun kärvistelin vielä, kun en halunnut mihinkään päivystykseen lähteä odotteleen kun olin niin huonossa kunnossa. Maanantaina sitten menin ukon kanssa tk:hon ja ei muutaku labraan ja sain aamupäivälle lääkärille ajan. CRP oli vaatimattomat 194 ja normaalisti sen pitäs olla alle 10. Tosiaan, sillon torstaina lääkäri oli vakuutellut että kyseessä on virustauti, eikä sille voi tehdä mitään. No, jos olisi ollut virustauti kyseessä nii serppi ei ois todellakaan noussut noin korkealle. Sain heti sitten penisilliinikuurin ja vielä tarkistettiin ettei ollut keuhkoissa merkkejä keuhkokuumeesta. Labrassa kävin eilen viimeisen kontrollikäynnin, mutta en kerennyt serpin tuloksia siellä ollessani saada, olen yrittänyt sen jälkeen sitten soittaa tk:een. Lääkäri teki lähetteen nielurisaleikkaukseen, joten minulla on se edessä sitten, toivottavasti nämä taudit jäis sitte siihen, tai ainakin vähä vähemmälle. Että semmosta tällä kertaa.