Terve!

Pitää taas päästä vuodattaan noista töistä. Olin tänään taas vähä pitemmän päivän ja olin illan sen paikan. ns. pomon kanssa. Huomaa kyllä että se on pomo ja se saa sanella että mitä siellä tehdään ja mitä ei tehä. Tuntu että se ei meikäläiseenkään luottanu ollenkaan ja kaikki mitä teki nii tuntu olevan väärin.

Mm. Olin lasten kanssa yhdessä leikkihuoneessa, toinen työntekijä oli lukemassa toimistossa työvuoroja ja kolmas, ite tämä pomo oli keittiössä laittamassa likaisia astioita tiskikoneeseen. No, ajattelin sitte että käynpä kattomassa olohuoneessa kolmea muuta lasta ku olivat olleet siellä keskenään. Tietysti ittiä huoletti että onko kaikki kunnossa ja siinä matkassa meni ehkä puoli minuuttia (ja kun niitä lapsia ei sais yksin jättää). Niin, kohta tämä pomo ryntää sieltä keittiöstä että siellä leikkihuoneessa lapsi on yhden sängyn päällä ja mulle valitti että ei lapsia saa jättää yksin pälä pälä, totesin vaan että onhan täälläki kolme lasta, jotka on yksin ja toinen työntekijä lukee toimistossa listoja, josta on suora näköyhteys kyseiseen leikkihuoneeseen, että mitä nää mulle vauhkoat. Minunko täällä yksin pitäs joka suuntaan ratketa. Huomaa että uusia ja nuoria työntekijöitä simputetaan. Ja toiseksi, jos se toinen työntekijä ois ollu niitten kolmen lapsen kans siellä olohuoneessa, eikä lukemassa listoja, nii mun ei ois tarttenu lähtä sieltä leikkihuoneesta tarkistaan että kaikki on ok.

Muutenki se sitte koko illan teki omia hommia toimistossa. Mm. soitteli puhelimella ja silppusi papereita. Meikäläinen sai olla yksin lasten kanssa, ei niitä kylläkään ollu ku viis, mutta tuolla on sääntö että 4 lasta per hoitaja. Tai että toinen työntekijä saa tehä jotain ihan muuta ku olla lasten kanssa, kunhan on samoissa tiloissa, (auta armias, jos meikäläinen silppuais papereita työajalla, jonka voisin viettää lasten kans nii mimmonen haloo siitä nousis, tai jos tutkisin listoja kesken työvuoron...) Kerkes se kaikkea muutaki päivän aikana nalkuttaa mutta ei kaikkea jaksa kirjottaa. Tuntuu että ite teen kaiken väärin, mutta sitte aattelin että en oo tehny mitään väärin, vaan oon tehny niinku oon ite parhaimmaksi nähny ja niinku mulle on koulussaki opetettu. Jos se sitte on väärin, että jättää muutaman lapsen puoleksi minuutiksi yksin, jotta pääsee tarkistamaan muut lapset, jotka on saattanu olla puoli tuntia yksin siellä. Kun joidenki mielestä se listojen ja likasten astioitten laittaminen ja kattominen on tärkeämpää ku lapsista huolehtiminen. Ja sitte jos ei kaikki tapahtunu samalla sekunnilla ku hän halusi, nii siitä nousi taas hirveä huuto, tee sitä tee tätä, tuo se ja hae tämä. Mutta ei haittaa... Ei mun tartte olla kyseisessä paikassa enää ku kuukausi nii seki menee vaikka päällään seisten. Onhan mulla siellä ne lapset joitten kans olla, nyt ku ne on viimein hyväksyny minut hoitotädiksi.

Tuntuu, että työntekijät ei oikein luota vielä minuun, ja siihen että osaan kuitenki käsitellä niitä lapsia. Yksi hyvä esimerkki oli ku yks lapsi istu pöydällä. Minä sen huomasin ja sanoin että missäs sitä istutaan? Lapsi vastas että pöydällä, ja rupes laskeutuun takas tuolille. Kysyin siltä sitte että saako pöydällä istua? Lapsi vastas että ei saa, ja tässä vaiheessa se istu jo siinä penkillä. Minä vastasin sille sitte että aivan oikein, pöydällä ei saa istua ja että se pitää muistaa tästä eteenpäinki, vaikka kotona sais istua niin hoidossa on silti eri säännöt. Toki sanoin tiukasti nii että lapsi sen varmasti ymmärsi. No tämä pomo sitte kuuli kyseisen keskustelun nii piti tulla sitte vielä heti meidän keskustelun jälkeen oikeasti huutamaan sille lapselle että kuka täällä pöydällä istuu ja että pöydällä ei saa istua ja se muistetaan piste!!!!!!! Kuuntelin korvat punaisena siinä että mitä se enää vauhkoaa, että sehän istuu jo tuolilla ja ollaan keskustelu käyty, paljo rauhallisemmin kuitenki. Sieltä suusta tuli nii monta kertaa EI että sekosin ihan laskuissa.

En tiiä, kumpi sitte on parempi tapa. Se että keskustellaan rauhassa mutta niin että se lapsi varmasti ymmärtää ja kuuntelee, ja saa itse sen huomata että on tehnyt väärin, vai se että tullaan huutamaan ja meuhkaamaan että ei saa tehä ym, eikä ees kysytä lapselta että miksi teit näin ja tiedätkö miksi näin ei saa tehdä, ja että miten pitäisi tehdä. Minäki kuitenki kehuin lasta sitte että hyvä kun huomasit itekki että ei saa istua ja kehuin että hyvä ku tulit heti alas ja istuit tuolille. Toiselta ei paljo kehuja tullu, vaikka ei ees koko tilannetta nähny että se lapsi siinä pöydällä istu.. Itsehän oon tuon rauhallisen keskustelun kannalla, ainaki tuossa tapauksessa, toki joskus itekki korotan ääntä, mutta se riippuu tuollakin niin lapsesta, jotku tottelee heti kun sanoo vain, ja osaa pitää sitten sanoa kovemmin. Meitä on moneksi, tässä siis tämän päivän mietteitä.