Heräsin tänään 9 jälkeen. Aamusta join rauhassa kahvit ja oleskelin koneella vähä aikaa. Mutta sittepä se kiire alkoikin ku aamusta oli vähä hitaalla päällä taas. Ennen puolta päivää piti lähtä käymään tuolla kylillä. Aattelin että säästän luontoa ja kasvatan kuntoa nii menin pyörällä enkä uudella autolla. Ensimmäisenä täyty mennä pankkiin, että saa sen uuden avainlukulistan. No pankissa ei ollu ku yks toimiva piste, johon kaikki halusi ja mun eellä oli 7 asiakasta. No, ei muutaku oottelin semmoset 45 minuuttia siinä että kaikki mummelit sai laskunsa maksettua ja rahaa nostettua. Sain kuitenki avainlukulistan ja toimiki hyvästi. Seuraavaksi meninki sitte tonkimaan kirpparin taas vaihteeksi, yleensä sieltä löytyy kirja tai pari mutta nyt ei löytyny mitään. Ajelin sitte takasi kotia ja rupesin soittaan autoon liikennevakuutusta. Siinä sitte huomasin että eihän mulla oo itelläkään mitään vakuutusta nii tapaturmavakuutuksen hoidin sitte samalla kuntoon. Vakuutukset sain setvittyä oikein ja sitte meninki maksamaan laskuja, täytyihän kokeilla että avainlukulista varmasti toimii, ikinä ei voi olla kerta varma. Toimihan se moitteettomasti vaikka tuo op:n nettilaskumaksusysteemi on muuttunu jotenki nii hankalaksi. Ku isot summat pitää varmistaa kännykällä ymym...

Ukko tuli sit puoli tuntia aikasemmin töistä ja lähettiin sitte katsastusasemalle rekisteröimään auto mun nimiin. Nyt se on sitte virallisesti mun!! Siellä ei tarttenu oottaa ku pikkusen aikaa, ihme kyllä ku se ei oo ku kerran viikossa vaan auki täällä. Sitte käytiinki ukon kans kaupassa ja rupesin tekemään ruokaa meille. Illalla pitäs vielä lähtä kaverin kans käymään tallilla piiiiiitkästä aikaa. Jospa sitä pääsis käymään vaikka hevosen selässä taas pitkän tauon jälkeen, ah ihanaa!!!

Ai nii, Mörri kissa tuossa halus kans jotain syömistä ku meki syötiin tortilloja. Kaikki ainekset oli vielä pöydällä kanasta ja jauhelihasta lähtien. Mutta meijänpä kissalle kelpas vaan salaatinlehti. Sitä se ihan mielissään sitte söi tuolla lattialla. Taitaa tulla kasvissyöjä tuosta meijän kissasta. Ja saapa nähä kuin kauan menee ennenku oppii tunnistaan tuon minun auton äänen. Ukon auton äänen se tunnistaa ja juoksee heti oven taakse ukkoa vastaan ku se kotiin tulee. On se tuota minunki autoa ikkunasta kovasti kattonu, mutta ei oo liikkunu mihinkään ennenku on hoksannu että ketä sieltä autosta on noussu.