Auringonlaskun aikaa haaveillen

Aurinko laskee horisontin taa,

istun kivellä kylmällä ja kovalla,

hiljaisella rannalla.

Istun yksin ja haaveilen,

haaveilen omasta rakkaastani.

Jos hän istuisi vierelläni,

kaikki olisi hyvin,

eikä olisi ikävä.

Katson laskevaa aurinkoa ja hymyilen,

kultani tulee pian, tiedän sen.

 

Lähtö edessä

Upotat pehmeät kätesi hiuksiini,

katsot syvälle silmiini.

Lasket kätesi hellästi poskelleni,

ja kuivaat kyyneleeni.

Suutelet minua viimeisen kerran,

sitten nouset bussiin ja lähdet.

Jäljelle jää vain minä ja tähdet.

Kaipaan sua kun olemme erossa,

onneksi tulet kuitenkin takaisin ja saamme olla yhdessä.

 

Ihana talvi

On ilta,

kuljen tyhjällä kadulla.

Lumihiutale leijailee taivaalta,

tähden muotoinen.

Otan sen käteeni,

katson sitä,

lumihiutaletta.

Katson taivaalle,

tähtihiutale kädessäni.

Yksi tähti loisti kirkkaasti,

tiesin kenen se on.

Talvi on niin ihana...

 

Miksi veit rakkainpani?

Lämmin kesäilta järven rannalla,

katson kun aurinko laksee pois.

Järven pinta on tyyni, ei tuule,

maailma on aivan hiljaa.

Istun yksin laiturilla jalat vedessä,

muistelen menneitä asioita ja huokaan.

Kysyn laskevalta auringolta,

miksi veit hänet pois, miksi veit elämäni?

Aurinko ei vastaa, se pakottaa katsomaan taakseni.

Katson taakseni ja näen mökin täynnä ihmisiä,

siellä on äiti ja muut sukulaiseni.

Nousen ylös ja katson aurinkoa.

Sitten käännyn ja kävelen mökkiin,

ihmisten luo, jotka välittävät minusta.